Markkinoilla on runsaasti erilaisia 3D-tulostustekniikoita, joista yleisimpiä ovat FDM (Fused Deposit Modeling), SLA (Stereolithography), SLS (Selective Laser Sintering) ja DLP (Digital Light Processing). Vaikka 3D-tulosteiden valmistustekniikat eroavat toisistaan radikaalisti ja joka tekniikalla on omat hyötynsä ja haittansa, niille on kuitenkin yhteistä se, että ne rakentavat 3D-tulosteen kerros kerrokselta. Kerroksen tai kerrostuman paksuus voi olla muutamasta millimetrin sadasosasta noin 0,4 millimetriin, tekniikasta ja 3D-tulostimesta riippuen. FDM-tekniikalla tavallinen paksuus on 0,1–0,4 millimetriä.
Mikä kerrospaksuus minun tulisi valita FDM 3D -tulosteilleni?
- 3D-tulosteesi hinta
Kerrospaksuus vaikuttaa voimakkaasti FMD 3D -tulosteiden tulostusaikaan ja sitä kautta tulosteiden hintaan. Jos kerrokset ovat ohuempia, tulostusaika pitenee.
- 3D-mallisi yksityiskohtien runsaus
Yksityiskohdat (esim. tekstit, logot, kuviot ja tekstuurit) tulevat sitä paremmin esille, mitä ohuempia kerrokset ovat.
- Toleranssivaatimukset
Kuvissa samat 3D-tulostetut mallit eri kerrospaksuuksilla. Kerrospaksuus ei mainittavasti vaikuta kolikon leikkaukseen eli vertikaalisten pintojen toleransseihin. Sen sijaan se vaikuttaa kolmiulotteisten pintojen tarkkuuteen. Pyöreät muodot ja kaaret vääristyvät geometrisesti, kun kerrokset ovat paksumpia; samoin Z-akselisuuntaiset mitat ovat riippuvaisia kerrospaksuudesta. Esimerkkikuvissa vertailemme 3D-CAD-mallin paksuutta viiden millimetrin alustaan.